Liitukynä

Liitukynä

Ostin eilen Erkin Saumasta ja Tikistä liitukynän. Sillä saa piirrettyä tosi tarkkaa viivaa tummaan, vaaleaan ja kirjavaan kankaaseen.

Terän saa teroitettua helposti tavallisella terottimella, joten viiva on just sopivan ohutta tarkkuutta vaativiin ompeluihin. Tällaista olen kauan kaivannut. Kynän lisäksi paketissa oli 9 valkoista ja 8 värillistä liitua sekä terotin. Hintaa setillä oli 14,50 euroa. Suosittelen.

Kommentoi

3 kommenttia artikkeliin ”Liitukynä”

  1. Jaana Nieminen sanoo:

    Hei Pasi, katselin you tubessa ompeluohjeitasi (miesten) housujen vetskari ja vyötärökaitaleiden ompelemiseen. Ensinnä, onnittelut erinomaisista opetusvideoista. Tavoitteeni ja unelmani on oppia tekemään yhtä huoliteltua ja oikeaoppista (ei siis hutiloitua) työn jälkeä kuin mitä ne tekemäsi housut videossa ovat! Olin siis ekstaasissa pelkästään, kun katselin ja ajattelin, että kykenisin tekemään yhtä nipo nipo viimeisen päälle tarkkaa ja huoliteltua työtä.

    Minä tein naisten puuvilla-pellava -housut (Moda 4/2013). Ohje on vähän epäselvä, eikä (kai) oikeaoppinen, ainakaan välttämättä. Työjärjestys oli eri kuin sinulla ja noudatin Modan ohjeen työjärjestystä, mutta kokemuksen jälkeen tuli tunne, että sinun työjärkkäsi housujen ompelemisessa on oikeaoppisempi (minkä ymmärrän tarkoittavan sitä, että on ompelijoiden kokemuksen kautta osoittautunut kannattavaksi / huoliteltu lopputulos).

    Tässä Modan ohjeessa oli 4 kpl etuvyötärökappaleita ja 2 kpl takavyötärökappaleita. Tein työn loppuun asti valmiiksi, mutta ei siitä hyvää tullut. Vetskari ei mennyt oikein. Periaatteena kuitenkin, että koska en tehnyt koekappaletta halvasta kankaasta, niin hyvä ja kallis kangas ei saa mennä hukkaan. Ajattelin, että piilotan epäonnistuneesti ompelemani vetskarin ja vyötärökaistaleet ompelemalla vyötärökaistaleen ’päälle’ samasta kankaasta kiinteän kangasvyön, jonka päät voi solmia puolirusetille ja jättää kangasta roikkumaan. Näin vetskari menee piiloon.

    Eli matkalla taitavammaksi ompelijaksi, voi silti käyttää vähemmän taitavasti ompelemiaan tekeleitä. Minua tierysti harmittaa hyvän kankaan pilaaminen, mutta koska perustaidot ovat jossain siellä yläasteella (kamala kässän ope)… ja siitä on 35 vuotta, niin on opeteltava kantapään kautta.

    Ongelma on nuo käsityölehtien ohjeet (Moda, Suuri Käsityölehti). Ne eivät ole välttämättä hyviä. Olettamuksena on, että osataan. Lisäksi niissä on virheitä. Kerran vänkkäsin ja vänkkäsin yhden työn kanssa. Lopulta kysyin tarkennusta ohjeeseen (oli vanhempi lehti). Kävi ilmi, että ohje oli päin seiniä. Sain korvauksen aiheutuneista kuluista ja turhasta vaivannäöstä. Kangas meni pilalle.

    Minulla on tavoitteena hankkia taitoa, jotta voisin ommella vähintään itselleni vaatteet. Minulle tärkeä tavoite on siis oppiminen ja taidon hankkiminen. En halua kyhättyjä vaatteita. Itsekin olen omatoiminen. Työväenopisto ei välttämättä houkuta. Toisaalta nyt tuntuu siltä, että itse on vaikea oppia itsenäisesti oikeaoppista ompelua, esim vetskari, vyötäröt jne.

    Olen hankkinut kirjoja, mutta en tiedä opinko vain että joku näyttää vieressä, mutta tuntuu että vaikea hahmottaa ja noudattaa kirjojen työmenetelmiä. Ei minulla ole lukihäiriötä, mutta jotain kostikasta siinä on, kun esim yritin katsoa vetskarin ompeluohjeita kirjasta. Sitten, kun olen tehnyt homman kerran, ymmärrän ohjetta paremmin. En kuitenkaan heti lähtisi pilaamaan uutta housukangasta. Seuraavan vetskarin ja vyötärön teen halvasta kankaasta, opetteluna.

    Onko sinulla Pasi joku kirja, jota suosittelet? Työmenetelmäsi näyttävät vaikuttavilta, eivätkä voi olla ainakaan kaukana ompelun perustaidoista (oikeaoppisuus/ klassiset perusteet). Huomasin, että suosittelit lahkeiden (sisähaarat) ompelemista haarasta lahkeeseen, ensin yksi ja sitten toinen.

    Itse olin jo ommellut yhtä matkaa yhdestä lahkeesta toiseen lahkeeseen, koko sisähaaran matkan. Ei välttämättä ollut hyvä tulos.

    Luin ohimennen jonkun blogista, että ”oikea tapa” on ommella suuntana lahkeesta haaraan. Sitä bloggari ei tarkentanut, että ompeleeko kummankin lahkeen erikseen. Eli samoin kuin sinä, mutta suunta päinvastainen.

    Olen nyt innostunut ompelemaan omia vaatteita, ja tietysti siis tämän taidon opettelemisesta. But – on tylsää tehdä väärin ja ettei osaa ommella oikein. Eli että työn jälki kehittyisi. Olen aina tehnyt luontaisesti suht huiliteltua jälkeä, mutta koulussa se oli helppoa, kun neuvottiin ja näytettiin. (En muista mitään.) Sinun housujesi ompelun prosessi oli ihanaa katsoa, koska olit tarkka siitä, miten työmenetelmää käytit.

    Kysymys: Miten opettelit itse ompelemaan?

    Olisi muuten täysin ajankohtaista ja uudistuvaa lehtikulttuuria, jos esim Moda tai Suuri Käsityölehti laittaisivat joidenkin vaatteittensa ohjeet (pitkät housut; vetskari jne) nettiin videossa, jossa sinun kaltaisesi hyvä ja tarkka opettaja kävisi läpi työvaiheet.

    Kiitos paljon!

    Terveisin
    Jaana

    1. Hei Jaana! Kiitos kommentistasi. Sepaluksen vetoketjun ompelemiseen löysin juuri todella helpon tavan The Great British Sewing Bee -televisiosarjasta. Siinä sen alkuvaihe esiteltiin ihan nopeasti. Viritän sitä vähän ja kohtapuoliin uuden videon.

  2. Jaana sanoo:

    PS Olen ommellut jotain Burdan ostokaavojen mukaan. Näissä on luokiteltuna vaikeusaste. Ompelin tunikan, mikä oli luokiteltu helpoksi. Ohjeessa oli demonstroituna melko tarkkaan kuvien kanssa eri työvaiheet. Pitää varmaan palata näihin Burdan ostettaviin kaavoihin. Ovat melko kalliita. Mikäli muistan oikein, tunikan kaava maksoi kymmenen euroa. Toisaalta, ohjeet olivat hyvät.

    T. Jaana